13. Lokakuuta 2014

Alkupulinaa..

Tästä on todellakin pitkä aika kun viimeksi rustasin elämästäni blogissa... Hmm, reilu 2 vuotta. Muistan vieläkin viimeisimmän kirjoitukseni, kuinka hehkuin innosta kun löysin ns. "unelmien mieheni"...
No, jos totta puhutaan, sitä "unelmaa" kesti 10.11.2012-5.10.2014 eli miltei 2 vuotta. Tosiaan, hetki sitten erosimme. Hyvä näin.

Kuka minä olen?

Olen 17 vuotias lahtelainen tyttö, joka joutui (muistaakseni) vuonna 2010 lastensuojelu-laitokseen.
Jos oikein olen ymmärtänyt en saa kertoa paikan nimeä julkisesti. En myöskään halua julkisesti kertoa syitä, miksi sinne päädyin.

Ensimmäinen sijoituspaikkani kuitenkin sijoittui Raussilaan, joka on kirjaimellisesti keskellä ei mitään. Vaikka olinkin siihen mennessä asunut vain nastolassa ja kausalassa, se tuntui "landelle" joutumiselta. Pelkkää metsää ja peltoa. Pari hiekkatietä joita käytettiin lähinnä lenkkipolkuina.

Nyt kun myöhemmin mietin, näköalat oli aika kauniit, vaikka ympärillä haisikin lehmän paska, oli nautinnollista istua kivellä kaikessa hiljaisuudessa, seuraten perhosen lentämistä pellolla.
Tyypillinen laitos, jos käyttäytyi hyvin, ohjaajat käyttäytyivät hyvin. Mutta miten 13-vuotias pienokainen olisi voinut ajatella silloin fiksusti? Jos olisin, en olisi varmastikkaan tällä läppärillä näpyttämässä juuri nyt. Suunnittelisin varmasti seuraavaa kuu-lentoa.

Jokatapauksessa, se paikkahan oli perseestä! Näin siis minä ajattelin kun sinne jouduin. Kavereita en saanut nähdä, puhelinta en saanut haltuuni, koneelle en päässyt, ja mikä pahinta, alkuun en saanut mennä edes pihalle röökille. Viikonloppuisin vitutti kun en päässyt ryyppäämään itseäni rapakuntoon kavereideni kanssa. Tyypillinen teini, moni ajattelisi.

Toimin lapsellisesti, hatkasin laitoksesta useammankin kerran. Lopulta olin laitoksessani se syrjitty ja kiusattu tyttö. Joka tosin ei ollut minulle uutta, sillä minua on kiusattu ala-asteesta lähtien. Halusin pois sieltä pellolta. Minne tahansa muualle. Soitin äidilleni.

Asiat sujuivat suunnitelmieni mukaan ja pääsin kun pääsinkin pienryhmäkotiin lahteen. Paljon leppoisampi paikka, enemmän viikkorahaa, mukavampia nuoria, ja koulu alle kilometrin päässä.

Aloitin 9-luokan lahdessa Salinkallion ylä-asteella. Niihin aikoihin kai oikeasti totesin olleeni idiootti menneinä vuosina, tosin, nyt kun ajattelen, en muuttanut tapojani yhtään. Arvosanaani kyllä paransin, ja kun ylä-asteen päätin, olikin kaikkien aineiden keskiarvo 8,2. Jippii.

Ammattikoulu?

Hain, ja pääsin nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen alalle. Muutama ensimmäinen kuukausi oli mukavaa, mutta kun aloin ajattelemaan pidemmän päälle (IHME minulta) en kokenut kuuluvani alalle. Kävin kaikki kolmen vuoden lukuaineet (tiedättehän, matematiikan, äidinkielen, englannin yms) läpi parissa kuukaudessa, ja lopetin koulun 31.1.2014, toivoen pääseväni mieluisammalle alalle helmikuun yhteishaussa. Hain Hius-alalle, kauneudenhoito-alalle, liiketalous-alalle & turvallisuus-alalle. Hius & kauneudenhoitoalalle pääsin pääsykokeisiin.
Ei tärpännyt! On tullut voimaan uusi säädös, jossa 9-luokkalaiset saavat yhteishaussa 6 pistettä enemmän kun muut hakijat, joten minulla ei ollut toivoakaan päästä millekkään edellämainitulle alalle. Kuvitelkaa! Ysiluokkalainen, jolla on keskiarvo karvaa alle 7, pääsee hius-alalle. mutta peruskuolun päättänyt, keskiarvo 8,2, ei mitään toivoa alalle. Outoja nämä "säädökset"...

Mitäs nyt sitten?

Olo oli kun puulla päähän lyöty. Olisi tehnyt mieli mennä repimään pää irti ylimieliseltä teiniltä kauppakeskus triossa, joka kuulemma pääsi alalle. Kiinnostusta hänellä ei ollut alalle lainkaan, ja itseasiassa hän lopetti myöhemmin.

Olen nyt työtön työn-hakija. No mikäs siinä sitten, aloin etsimään työkokeilupaikkaa työkkärin kanssa. Taisiis yksin, eihän työkkäri siinä auttanut. -Ja sain kun sainkin, pääsin toukokuun alussa anttilan intersporttiin kuukaudeksi töihin. No, aika oli pian ohi. Kauaa en ollut työttömänä, sillä sain kausalasta kesätöitä kesäkerhon ohjaajana. Kahden viikon kesätöillä tienasin enemmän kun kuukauden työkokeilussa...
Olin taas työtön työnhakija. Pidemmänkin aikaa. Taisin elokuun puolivälissä aloittaa työkokeilun Jokimaan löytöeläintalolla. Kuukauden pesti sekin. En viitsinyt koskaan tehdä kuukautta pidempiä soppareita, jos en tykkäisikään työstäni. Voin jatkaa sopimusta tarvittaessa.
Se työ oli todella mukava! Vaikka perustuikin kissojen pottien siivoamiseen ja ripuleiden moppaamiseen, tykkäsin viettää aikaa kissojen & koirien kanssa työpäiväni ohella, ja mikä parasta, siitä maksettiin.
Henkilökunnasta taas en tykännyt yhtään. Työkokeilijoilla, työssäoppijoilla ja työ-elämään tutustujilla korvattiin aina yksi työntekijä. Meillä nuorukaisilla oli aina kädet täynnä paskaa, aikuiset istuivat toimistossa muka tehden jotain tärkeää, samalla puhuen meistä selän takana kuinka huonoja työntekijöitä ollaan.

Nyt olen tässä:

Olen asunut reilu vuoden pienryhmäkotini itsenäistymis-asunnossa, joka on kuitenkin samojen seinien sisällä kun pienryhmäkotini. "Asuntoon" kuuluu yksi huone, keittiö, WC ja pikkiriikkinen eteinen josta pääsee takaoven kautta suoraan pihalle. Itsenäistymis-asunnossa harjoitellaan siis yksin asumista. Aikuiset yrittävät mahdollisimman vähän puuttua tekemisiini. Saan ruokarahaa 50e/viikko, jolla käyn itse ostamassa aamu-/väli-/iltapala tarvikkeet ja teen vähintään 2 lämmintä ateriaa viikossa. Saan myös 25e viikkorahaa per viikko, joka tosin nykyään maksetaan kahden viikon välein, eli 50e kerralla, tarkoituksena ilmeisesti seurata rahankäyttöäni.
Ainiin, myöskin 50e vaaterahaa/ kuukausi, ja saan kerran kuussa käydä elokuvissa talon piikkiin. Talo myöskin maksaa hygieniatarvikkeet.

Erosin poikaystäväni kanssa, eli olen nyt sinkku.

Mitä tulee tapahtumaan:

-Saan oman asunnon joulukuun alussa.
-Aloitan autokoulussa teoriatunnit joulukuun lopussa. (Teoriakoe siis helmikuussa ja inssi maaliskuussa)
-Täytän maaliskuussa 18.


Loppu blablabla:

Ihmettelen suuresti jos jaksoit lukea koko tekstin, mutta jos niin teit, suuret kiitokset :) Jätäthän kommenttia, mitä mieltä tämänhetkisestä elämäntilanteestani olet tjsp.
Kirjoitusvirheitä on varmasti runsaasti, mutta ei anneta sen häiritä.



Lisää tekstiä on tulossa! jos kiinnostusta ja lukijoita löytyy! :)









Loppuun vielä kuva minusta niiltä ajoilta kun jouduin laitokseen :D Naurakaa!




Ja nykyinen facebook profiilikuvani: